Joulu

Nyt vähän huijin tuon otsikon kanssa. Mulla on tökkinyt tämä kirjoittelun jatkaminen juurikin joulun takia. Tulee kamalan surullinen olo, kun ajattelee joulua. Oli meinaan niin ihanaa ja tulee kauhee ikävä mun aussiperhettä. En oikeestaan ees ottanut kuvia jouluna, jotenkin unohdin. Tietty sukulaisten facebookit on täynnä juhlahumua, mutta en mä niitä viitsi täällä julkaista, kun olis niin monta ihmistä, joilta pyytää lupa. Aussithan viettää joulua joulupäivänä, mutta mun ihana hostperhe ajatteli muakin, joten me syötiin aattonakin tavallista hienompi (hostisä grillasi pihvejä ja äiti valmisti kasviksia!) illallinen ihan koko perheen kesken (kun yleensä lapset ja aikuiset söi erikseen, koska helpompaa) ja avattiin yhdet lahjat kuusen alta. Mä sain Vegemiteä :'D Jouluaamuna W:llä oli lupa herättää mut ja kuuden aikaan (vanhemmat ei ollu antanu sen tulla alakertaan aiemmin) kuuluikin korvan juuresta ''Wakey wakey, Tiia!''. Koko päivä oli ihana, oli lahjojen avaamista kotona, lahjojen avaamista isovanhemmilla, ruokaa ja sosiaalistumista isovanhemmilla. Tapasin hostisän siskon miehen isän (olipa vaikeeta miettiä et miten tää nyt meni :D), joka oli nuoruudessaan ollut Suomessa jossain työprojektissa ja itse asiassa jopa Pohjanmaan huudeilla. Määkin sain lahjoja. Kaikkee aussijuttua kuten kalenteria ja stubby holdereita, rahaa, ihanan Tree of life -korun jne. Olin kiitollinen ja onnellinen. Oon ilonen, et päätin jäädä tonne yli joulun vaikka alun perin piti ollakin kotona jo jouluna.

Mun aussiturinat alkaa vedellä viimeisiään. Vielä tarvii palata uuteen vuoteen Melbournessa. Se olikin kyllä kans oikeen muistelemisen arvoinen reissu ihanaisen Jonnan kanssa! Ajattelin, että vois tänne silti sillon tällön muutakin tarinaa heittää. Mä oon nyt ollu aika lailla kolme kuukautta Suomessa. Tässä ajassa oon jatkanut opiskelua ja töitä ja kyllästynyt taas. Pakko kai kuitenki koittaa valmistua, et saa paperit ulos ennen opintotukiuudistuksia ja muuta sellasta. Varasin syyskuulle lentoliput Amsterdamiin, oon alkanut suunnitella seuraavaa isompaa reissua valmistumisen jälkeen (motivaatioo oikeesti lukea!). Kaverien kans ku pyörii, tuntuu, etten ikinä oo pois ollukaan. Oon päässyt jo aika hyvin opiskelijaelämän makuun. Saatiin viimein Pottersitsit järkättyä ja oli kyllä ihan parasta t. nörtti. Laitoin roposiani myös polkupyörään ja oonkin jo viikon ajan vintannu kouluun täältä Hervannasta, jossa nyt asustelen. Ostin myös kypärän ihan oman turvallisuuteni vuoksi. Mähän oon aika tapaturma-altis. Oon mm. onnistunut iskemään sakset polveen siihen malliin, et piti käydä liimaamassa ja polvi oli seuraavana aamuna kolme kertaa isompi ku viereinen. No, nyt helmikuussa SOOLin talvipäivillä sain ilmasen hiustenleikkuun Lapin keskussairaalassa. Piti vähän paikata, kun tuli reikä päähän. Tässä siis tällee tiivistettynä nämä kolme kuukautta. Joskus tuntuu niinkun en ikinä ois missään ollut, mutta sitten kun vaikka Skypetellään hostien kanssa (kuten ens sunnuntaina taas!), tulee kaikki muistot kerralla mieleen ja kauhee ikävä ja muistan taas et haluun takas Ausseihin.

Itkettää myös vähän, että oon jo viittä vaille lakana

White Christmas

Sydneyn reissun jälkeen palasin taas heti arkeen, kun hostäiti oli töissä ja hostisällä oli pihanrakennushommia. Me ei sitten oikeen muksujen kaa voitu mennä ulos, kun siellä ne ei ois jättäny isää rauhaa. Onneksi ausseilla kuitenkin noi ilmastoinnit on ihan omaa luokkaansa eli vaikka ulkolämpötilat lähenteli kolmeakymmentä, sisällä oli mukavan viilee. Käytiin me kyllä puistoissa ja perjantaina oli yhden lasten kaverin neljävee synttärit, jotka lankes mun kontolle, kun hostisä sai brittiläisen bäkpäkkerin kaveriks pihahommiin. Kivoja aina tommoset erikoisjutut perusarjen sekaan!

Lauantaina, kun mulla oli vapaata, menin shoppailemaan. Australian ihmisillehän hommasin joululahjat Suomesta. Pistin äitille listaa menemään varmaan jo syyskuussa ja se lähetti ne sitten sinne. Lahjoja (ja tuliaisia) ostelinkin lähinnä Suomen päähän kummitytölle, veljenpojalle, perheelle ja joillekin kavereille. Niin ja itellehän mää eniten tuliaisia ostin... :) Menin ihan vaan läheiseen Mt. Ommaneyn ostoskeskukseen, josta kuitenkin löyty kaikki perusmarketit, vaatekaupat yms. Yleensä, kun tonne kaupoille menin, kävelin. Matkaa kun oli ehkä sen kolme kilometriä niin ei oo iso vaiva kävellä (vaikka mun hostperheelle mun kävelyharrastus oli ihan ihmetys ja ne jakso ihmetellä sitä kaikkien tuttujensakin kanssa :D), mutta joulukuussa jo luovutin, kun oli niin kuuma, että pelkkä ulkona seisominen sai hien pintaan. Valitsin siis taas ilmastoinnin ja auton. Virhe. Aamulla ei ongelmaa, kun olin heti ysiltä jo kaupoilla, mut puolen päivän jälkiin kun lähdin ajelemaan kotia kohti, vietin valehtelematta 20 minuuttia parkkipaikalla, kun pyrin sieltä pois ja sitten vielä varmaan kymmenisen minuuttia siinä ostoskeskuksen alueella, kun pyrin isolle tielle. En meinaan ollut ainut. Oisin siinä ajassa kevyesti kävelly ton matkan.

Sunnuntainakin olin vapaalla, joten lähdin Gold Coastille. Kirjottelin tänne joskus aiemmin kuinka lokakuussa kävin Sarahin kanssa Movieworldin Fright Night -tapahtumassa. Joulukuussa niillä oli taas semmosia iltasettejä nimeltään White Christmas. Tää joulujuttu oli hiukan perheystävällisempi (ja Tiia-ystävällisempi), ku toi kauhuhomma. Huvipuisto meni normaalisti kiinni viideltä, joten kuudelta siellä sitten alkoi pyörimään tontut, tekolumi sato maahan ja kaikkea ihanaa jouluhommelia oli käynnissä. Ei nyt kuitenkaan lähdetä keulimaan, sillä Sarah haki mut kotoa jo aamusta ja mentiin eka biitsille. Ihan hullua oikeesti, että me kaks eurooppalaista tyttöstä maattiin rannalla alle viikkoa ennen joulua. Uitiin ja otettiin arskaa pari tuntia ja sitten suunnattiin Skypoint Observation Deckille, joka on Gold Coastin korkeimman rakennuksen jossain melkeen 80. kerroksessa oleva näköalapaikka. Ilmeisesti selkeänä päivänä vois nähä Byron Baylle (vajaan sadan kilsan päässä) asti. Mulla ei oo hajuakaan paljo tonne maksais pääsyliput, kun me päästiin meidän Dreamworldin Season passeilla tonnekin.

Näin etelässä oltiin

Näköalojen jälkeen mentiin vähän kaupoille ja Vapianoon syömään ennenkuin lähettiin kohti Movieworldia. Löysin muuten yhestä karkkikaupasta turkinpippureita! En kyl ostannu, ku oli siinä vaiheessa enää kuukausi Suomeen paluuseen.

Missattiin joulupukin vierailutunti :/

Löysin tonttukoalan ja ostin koalapipon

Sieltä White Christmas -tapahtumasta mulla ei oo oikeen hyviä kuvia, kun pimeessä oli vähän paha ottaa hyviä. Mut se oli kyllä aivan ihanan tunnelmallinen tapahtuma ja toi joulufiilistä sinne helteen keskelle! Käytiin myös taas laitteissakin. Kävi muuten tuolla silleen, et jostain syystä ihan randomilla aloin puhua Sarahille suomea vaikka aikasemmin olin ihan pysyny englannissa ainaku pitiki! Jonotettiin siis yhteen vuoristorataan ja ku tuli meidän vuoro niin se laitepoika huikkas meille, et mihin jonoon pitäis mennä. En kuullu, mitä se sano, joten kysyin Sarahilta vaan et ''Niin mennäänkö me tohon ekaan vai tokaan jonoon?''. En ees tajunnu käyttäneeni väärää kieltä ennenkö Sarah kysy, et niin oliko tuo nyt suomea. 

Tämmöne joulunalusviikko tällä kertaa

Arjen pyöritystä ja loma Kiamassa

Kun uni ei tule, on hyvä päivittää blogia. Pitikin ihan selailla kalenterista, että mitä ton meidän Noosan reissun jälkeen tapahtu. Tosiaan sunnuntaina ennenkuin pääsin kotiin, oli mun hostäiti lähtenyt jo koulutukseen Sydneyyn ja meidän oli hostisän ja muksujen kanssa tarkoitus mennä perästä keskiviikkona. Maanantai ja tiistai pyöritettiin siis taloutta hostisän kanssa kaksin. Mulle hyvä asia oli se, että se kuitenkin oli lomalla ja yleensä vähän jaettiin, et toinen teki ruokaa ja toinen oli lasten kanssa jne. Oli myös kiva tehä kaikenlaisia spessujuttuja, kuten me mentiin tytyn kaa ihan kaksin kauppaan ja se sai ostaa omalla rahalla pinkin suklaamunan. Vähän tyttöjen aikaa siis. Tiistaina myös pikkusen päiväunien aikaan vein kaks muuta naapurien uima-altaalle pulikoimaan. Sekin oli omalla tavallaan spessua, kun yleensä se pienin vie kaiken huomion niin nyt saatiin leikittyä kaikkea kivaa eikä koko ajan tarvinu miettiä, et koska yks tippuu altaaseen ja hukkuu. Kaks päivää perheenäitinä riitti mulle kuitenki ihan mainiosti, josko kokeiltais vaikka kymmenen vuoden päästä uusiks.

Keskiviikkoaamuna kello soi 5.00 ja reippaana raahauduin kassini kanssa yläkertaan. Siellä vielä syötettiin muksut ja otettiin kaikki niitten eväät ja lääkkeet ja muut mukaan. Hostisän isä sit ajo meidät lentokentälle ja kaikki oli edelleen hyvin, kunnes tajuttiin et oltiin unohdettu yks olennainen. Pikkusen vaipat... Thank god, lentokentällä myytiin vaippoja, ois ollu aika ikävä reissu muuten pienimmälle. Tähän väliin pieni hämmennystä aiheuttanut asia. Brisbanen lentokentällä siellä kotimaanlentojen porttien lähistöllä miestenvessassa ei ollu vaipanvaihtomahollisuutta. No meitsillehän se homma sitten lankes, eikä se nyt siinä vaiheessa viiden kuukauden totuttelun jälkeen tuntunut missään MUTTA entä jos hostisä ois ollu reissussa yksin. Oisko sen pitäny vaihtaa pojun vaipat miestenvessan lattialla tai mennä pokkana naistenvessaan vaihtamaan ne vaipat. Ihmettelen vaan.

Sydneyyn siis lennettiin ja matka meni aika lailla siinä, et hostisä istu paikallaan pienimmäinen sylissä ja mä ravasin vessan ja meidän paikkojen väliä vuorotellen noiden kahden muun kanssa. Kerettiin me vähän värittääkin, mut enimmäkseen syötiin ja käytiin vessassa. Ja voi sitä riemua sitten, kun perillä oli äippä ja isovanhemmat vastassa. Ihan ku se parin tunnin lento ei riittänyt niin mehän tosiaan jatkettiin vielä toiset pari tuntia autolla. Hostäidin vanhemmat asuu siis Sydneystä maaseudulle, Kiama-nimisessä paikassa. Mentiin siis kyläilemään, koska joulu oli tulossa ja tänä vuonna mun hostperhe vietti joulun Brisbanessa. Saatiin siis joululahjat jee ja vietettiin etukäteisjoulua.

Kiama paikkana oli ihan äärettömän söpö. Mun hostvanhemmat on itse asiassa menneet siellä naimisiin, enkä ihmettele! Iteki vois. Paikka ei tosiaan ollut mikään iso, mutta kadut oli täynnä ihania pikku kahviloita, oli sekä meren- että joenrantaa tarjolla ja siellä oli myös kivoja kävelyreittejä (coastal walkeja). Näin myös Kiama blowholen, joka oli semmonen reikä kalliossa rannalla ja kun tuuli oikeasta suunnasta ja oikealla vahvuudella niin siitä reijästä puski vettä ulos semmosena ryöppynä. Olin onnekas ja näin senkin. Mun hostäidin vanhemmat oli aivan ihania ja vieraanvarasia ja niitten luona oli mukavaa lomailla. Hostäidin isä mm. vei mua ajelulle ympäriinsä, näin semmosen ihan tosi hienon näköalapaikan ja ihan sitä kunnon aussimaaseutua lehmineen ja kaikkineen. Ei sillä, ettenkö ois lehmiä Suomessa nähny, mut enivei.

Kiama blowhole

Tapasin tolla reissulla myös hostäidin siskon ja hänen miehensä, joka oli kotosin Etelä-Amerikassa. Siinä, kun kaikkea turistiin niin innostuin taas siitäkin maailmankolkasta. Kuin siistiä ois reppureissata kaikki Brasiliat ja Argentiinat ja muut läpi!

Noosa 5.-6.12.

Mä oon ollut nyt 2kk Suomessa ja ajattelin et varmaan ois aika palata blogin pariin. Mua ärsyttää suunnattomasti reissublogin, jotka jää kesken, joten tästä ei voi tulla semmosta eli viedään tää loppuun. Pikkuhiljaa lievästi jälkijunassa... :D

En oo siis joulukuusta ja sen jälkeisistä tapahtumista kertonnu tänne kai mitään. Lähetään ny sitten joulukuun ekasta viikonlopusta, jollon päätettiin ihanan Jonnan kanssa lähteä Noosaan biitsilomalle. Perjantaina 4.12. Queenslandin yksityiskouluissa loppui lukuvuosi (koulujen alkamis- ja loppumisajankohtaan vaikuttaa siis osavaltio sekä se, onko koulu yksityinen vai julkinen), mikä tarkotti sitä et sekä mun hostisä, että vanhin poju alotti kesäloman. Vikana työpäivänä opettajat juhlii ja tänä vuonna ne päätti juhlia meillä. Mun päiväohjelmaan kuulu siis kahen monsterin kans pyörimisen lisäksi talon siistinä pito, mikä oli aika vaikeeta. Sain tosin jälkikäteen krediittiä hostisältä, joka oli hyvin vakuuttunut siitä, et olin onnistunu pitää talon niin siistinä. Kylhän se lapsensa tuntee ja vaikka ite sanonki ni oli ne krediitit ihan ansaittuja. Super au pair sai myös jutusteltua tytyn myötämieliseks yökyläilylle isovanhempien luona. Kaks vanhinta nimittäin työnnettiin hostisän vanhemmille yökylään, kun opet valtas kämpän. No eniveis perjantai-iltapäivänä, kun hostisä ja poju tuli kotiin, meitsi ajeli ittensä ja lapset sinne isovanhemmille, jossa hengailtiin siihen asti, että hostäiti pääsi töistä ja haki mut ja nuorimmaisen takas kotiin. Auttelin sitten tarjoilujen laitossa ja söin tietenkin ja seurustelin vähän opejen kans, kunnes tuli aika hypätä bussiin. Menin bussilla keskustaan, josta otin junan Jonnan luo Dayboroon. Jonnahan siis asuu vähän niinkö landella eli hetki meni ennenkö sinne pääsin. Siellä se Jonna mua ootteli ja hurauteltiin sen lukaaliin, jossa ''katottiin leffaa'' eli juoruttiin eikä kummallakaan ollu loppujen lopuks hajuakaan leffan sisällöstä ja mässäiltiin ja lopulta mentiin nukkumaan.

Aamulla lähtö oli aikanen, koska haluttiin saada kaikki irti meidän yhden yön reissusta. Napattiin kyytiin kaks Jonnan au pair kaveria, toinen alkujaan Ruotsista ja toinen Ranskasta. Jonna parka oli vähän kipeenä, mut ei se varsinaisesti meijän menoa haitannu. Menomatkalla pysähdyttiin Eumundi Marketsille, jotka oli ehkä isoimmat ja parhaat marketit (vai markkinat?), joilla Australiassa kävin. Päihitti Suomenki vastaavat, lol. Sielä oli niin paljon kaikkea kivaa ja ihanaa, et tuli valinnanvaikeus, joten ostin vaan ruokaa sekä medaljongin ja maailman söpöimmän kellon.

tuo väri... mun käden siis

Noosassa meillä oli vähän säätöä parkkipaikan ja hostellin löytymisen kans, mut kyllä se siitä sitten. Me aina vaan Jonnan kans pälätettiin niin paljo, et missattiin just ne risteykset, joista ois pitäny kääntyä. Sitten kun sovittiin, et ollaan hiljaa niin alko sujua. Meidän hostelli oli nimeltään Noosa Flashpackers, joka oli kyl ihan huikee. Hintaa en enää muista, mut ei se kallis ollu, koska mulla oli aina vähä semmonen ei yli $30 yöltä mut arvostelut pitää olla vähintään 75%/100 ja voin sanoa, et en joutunu kyl kertaakaan pettymään! Eniveis meijän hostelli oli tosi uus ja siisti ja sielä oli uima-allas ja aamupala (muroja ja paahtoleipää tosin). Me nukuttiin neljän tytön dormissa, joka oli oikeen kiva ja ilmastointi toimi, joten ei valittamista. Meillä oli huonekaverina semmonen aussilikka, jonka kans tuli vaihdettua pari sanaa siinä parin päivän aikana. Tää muidu oli siis alkujaan Sydneystä, mut se oli kyllästyny sen elämään, lopettanu työt. myyny omaisuutensa ja nyt se kierteli Australiaa. Ihan tosi siistiä! Toi meidän hostelli oli tosiaan vähän syrjässä siitä Noosan ''keskustasta'', joten jouduttiin käveleen joku pari kilsaa aina ku haluttiin biitsille (ekalla kerralla käveltiin vähän enempiki ku me kai vähä niinkö eksyttiin väärään suuntaan...) tai kaupoille. Mut ei se oikeestaan haitannu, koska kävely on ihan mukavaa ja kaksistaan se on vielä mukavampaa.

Kävästiin tollon lauantaina rannalla, mut ton meidän eksymissäädön takia ei ihan kauheen kauaa sielä jaksettu olla kun tuli jo kylmä ja myöhä, joten mentiin hostellille suihkuun ja laittautumaan. Illalla mentiin sit takas sinne keskustaan ja illalliselle ruotsi- ja ranskatytön kanssa. Löydettiin ihan kiva ravintola. Tai siis se oli visuaalisesti miellyttävä ja palvelu oli hyvää, mut en ihan lämmenny ku mun päärynäsalaatissa oli ehkä 1/3 niitä salaatinlehtiä, tyyliin kolme päärynänviipaletta ja 2/3 juustoa. En mäkään kuitenkaan niin paljo juustosta välitä. Illallisen jälkeen käveltiin Jonnan kaa pimeellä takas hostellille ja ihan parasta oli ku luultiin yhtä puuta pyssymieheks. Tytöt vähän säikkyinä. Olin kyllä ihan varma et kuollaan, mut onneks ei.

Sunnuntaina päätettiin sitten, et mennään aikasin sinne biitsille ja sielä ollaan koko päivä. Aamulla rasvailtiin aurinkorasvat ihan kunnolla, ettei ihoparalle käy köplästi. Oli kiva taas vähän uiskennella ja maata vaan rannalla. Oltiin varattu mukaan eväksiä ja niin paljo juotavaa, ettei tarvinu pariin tuntiin liikkua mihinkään mutjoo. Varmaan se uiminen oli virhe, ku en oo ikinä palanu noin pahasti. Mun selkä, pakarat ja takareidet oli illalla ja koko seuraavan viikon ihan hehkuvanpunasena. Sortseja en voinu pitää, joten hamelinjalla mentiin ja ainut missä pysty istua oli viilee nahkasohva. Eli kyllähän sille iholle sitten lopulta kävi köplästi... Nojoo, mut ei se silti poista sitä et oli kiva päivä. Vähän Jonnan kanssa juhlistettiin myös Suomen itsenäisyyspäivää. Ensin otettiin rannalla kuvia ja sit autossa luukutettiin Maamme-laulua, Finlandiaa ja vähän Robiniakin. Takapenkkiläiset arvosti.

Noosa tai Noosa Heads on siis Sunshine Coastilla oleva pieni kylä(?). Siellä asuu joku nelisentuhatta ihmistä, mut pääosin siellä kai pyöriikin turisteja. Noosa on siis reippaat sata kilsaa Brissysta pohjoiseen. Se oli ihan kiva rantakohde ja semmonen rento, ei liian bilemäinen viikonlopunviettopaikka. Mun makuun ehkä vähän tylsä, kun en jaksa syttyä monen päivän auringossamakaamiselle, joten tuskinpa tulee enää Noosaan eksyttyä vaikka Australiaan onkin suunnitteilla palata. Oli silti ihan tosi kiva viikonloppu ja noihin aikoihin kaipasinkin just tommosta tyttöjen irtiottoa ja Jonna seurana oli tietysti ihan parhaista parhain vaihtoehto ;)

Palaillaan!

Totuus kuumista surffareista

Mulla on enää reilu kaksi viikkoa täällä ja siihen kahteen viikkoon mahtuu ainakin välipäiväshoppailut, uusi vuosi Melbournessa ja uuden au pairin saapuminen. Oon nyt jo aikaani jäljessä näitten postausten kanssa ja mielessä on paljon vinkkipostauksia yms. Todennäkösesti homma siis menee niin et nää pari viikkoa keskityn elämään täällä täysillä ja alkuvuodesta sitten tykitän Suomesta loput postaukset tulemaan. Sitä paitsi mulla menee hermo tähän tabletilla naputteluun... Ens kerran ku lähen maailmalle ni otan kyllä koneen mukaan!

Päätin kuitenkin nyt joulun kunniaksi ja teijän iloks kirjotella teille totuuden kuumista surffarimiehistä... Mehän kaikki tiedetään, että surffipojat kulkee rannalla tyylikkäissä uimashortseissaan ilman paitaa esitellen ruskettunutta ja lihaksikasta yläkroppaansa. Surffilauta on rennosti toisessa kainalossa ja jalasta löytyy varvassandaalit eli aussikielellä thongsit. Tai sitten ne on paljain jaloin. Kun surffipoika mielii aalloille se heittää laudan veteen, kauhoo syvemmille vesille, nousee laudalle ja alkaa ratsastaa aalloilla vaivattomasti ja rennosti olkapäille ulottuvan kiharan tukan liehuessa tuulessa.

Tai sitten ei.

Ensinnäkin surffiPOJAT ei kiidä vaivattomasti ja rennosti yhtään missään rannan lähelläkään. Parhaat ja ne oikeesti hyvät surffarit on vanhoja ukkoja (ja akkoja, ei ole tarkoitus syrjiä ketään sukupuolensa takia) koska niillä on ollut elämässään eniten aikaa harjoitella. Ja harjoittelua surffaaminen vaatii. Ei sillä et oisin ite kokeillu, mikä vähän kaivelee, koska enää en ehi :(

Toisekseen surffarit ei todellakaan kulje uimasortseissa, jos tarkoitus on aalloille. Ne käyttää sellasta kokovartalomärkäpukua, jotta pysyis lämpimänä ja jotta ei sattuis niin paljon kun mätkähtää veteen. Ja siitä ruskettuneesta yläkropasta... Selkein rusketusraja taitaapi niillä mennä tossa kaulan kohilla koska märkäpuku.

Kolmannekseen haluaisin vielä sanoa, että surffaaminenhan ei todellakaan ole sitä et heitetään lauta aalloille ja that's it. Pitää kattella aallot, tuuli jne ja uuteen rantaan tutustuminen vie aina aikaa.

Niin että kiitos vaan viihdeteollisuus väärän totuuden levittämisestä!

Mää oon tavannu tasan yhden surffarin ja keskustellutkin hänen kanssaan. Hän on erittäin herttainen ja ihana herra, mun hostäidin isä eli ikää on jo hiukan yli 20, harvemmin tulee kuljettua ilman paitaa ja se surffitukka... No ehkä semmonen löyty joskus ysikytluvulla :)

Marraskuun kohokohdat

Sainpas taas aikaiseksi alkaa tarinoimaan. Marraskuu (joka btw on musta tyhmin kuukausi) on ollut mulle hyvä. Lasten kanssa menee päivä päivältä paremmin. Ihan surku tulee, kun ajattelen sitä, kun puolentoista kuukauden päästä pitää sanoa heipat :( ei siinä, oon suunnitellu jo paluuta!

Mää pyörin täällä aika paljon yksin. Helpompaa ja se aikataulujen yhteen sovittaminen on niin tylsää. Ei sillä, tykkään ihmisistä mut jos ihmisten näkeminen aiheuttaa mulle paljo ylimäärästä vaivaa, oon mielummin keskenäni. Mulle ei siis oo mikään ongelma olla itekseni. Kävinki tossa yks lauantai Botanical Gardenissa cityssä. Kävin siellä sillon heinäkuussa mun hostisän äidin kaa, kun ekaa kertaa menin cityyn, mut sillon oli talvi ja halusin nähdä kaikki puut ja kukkaset kevätmeiningeissä. Oli hienoa!

Yks sateinen sunnuntai taas menin Sarahin kanssa leffaan. Leffateatteri oli South Bankissa ja se oli halvempi, kun noi Event Cinemasin teatterit. Mentiin kattoon The Dressmaker, joka oli ihan sikahyvä! Kate Winslet, Liam Hemsworth, Australian outback, koukuttava juoni ja hyvä musiikki. Ei mennyt rahat siis hukkaan. Meinattiin vaan missata toi, kun mää eksyin ja Sarah myöhästy haha :D löysin onneks perille varmaan minuuttia ennen leffan alkua ja just ku sain meille liput ostettua Sarah ryntäs sisään. Good timing girls.

Tuosta seuraavana viikonloppuna näitten naapureilla oli 150v bileet (ne siis täytti yhteensä 150) ja mä vahdin muksuja, kun vanhemmat meni sinne. Meillä oli omat bileet kotona. Disko ja kaikki! Sit ku ne meni nukkuun, katoin Rentin, jonka ostin sunshine coastin reissulla vuokraamosta poistettujen leffojen korista ja kuuntelin ikkunasta juhlien karaokevetoja. Ja söin.

Sunnuntaina sit menin Sarahin ja uuden ranskalaistytön Annan kanssa Dreamworldiin. Ostin season passin, joka oikeuttaa meneen tonne, Whitewaterwordliin ja johonki Gold Coastin korkeeseen rakennuspaikkaan niin monta kertaa ku mieli tekee jouluun 2016 asti. En kyl tiä miks, ku en varmaan ehi noihin enää menemään :'D mutjoo Dreamworld oli kiva ja vaikka oltiin sielä koko päivä, ei ehitty kiertää kaikkia laitteita. Ja söin siellä paskimmat ranut ikinä. Jos joskus päädyn tonne uudestaan, otan eväät.

Yks tiistai sitten päätin toteuttaa yhden asian mun Australia bucket listiltä. Ostin Grouponista lipun Wheel of Brisbaneen. Se on siis iso maailmanpyörä, vähän niinku London Eye Lontoossa, jos joku sen tietää :)

Koin myös kuumimman päiväni täälä tähän mennessä. 37 lämmintä ja mää sain kuningasidean mennä South Bankiin ottaan aurinkoa. No, jaksoin maata siellä ehkä sen viis minuuttia kunnes meinas tulla kuumuuskuolema ja lähin sushille.

Viime perjantaina olin W:n koulun joulukonsertissa (koska joulu ja koska viikon päästä kouluvuosi loppuu). Konsertti oli koulun pihalla ja siellä siis lapset laulo joululauluja ja esiinty vanhemmille. Mun mielestä pari outoa ja erilaista asiaa Suomeen verrattuna löyty. Ensinnäki ajankohta. Suomessa kukaan ei haluais koulun joulujuhlaa perjantai-iltana. Näille se oli ihan fine ja toisaalta kun nukkumaanmeno meni myöhempään ku yleensä (lapsilla, ei mulla) ni oli ihan jees et seukkipäivä oli lauantai niin sai nukkua pidempään ja herätä rauhassa. Toinen oli et porukalla oli viiniä ja olutta mukana siellä. Meilläkin oli piknikviltti (koska me oltiin ulkona ja istumapaikkoja ei ollu) sekä sipsiä ja hedelmiä mut toi alkoholi hämmensi mua. Se oli kuitenki koulujuttu koulun alueella.

Lauantaina oli sitten G:n päiväkodin joulujuhla. Tai siis mentiin leikkipuistoon, jossa oli kasvomaalausta, jalkapalloa jne. Ja kävihän se pukkikin siellä. Tässäkin mua hämmensi ajankohta. Lauantaiaamu. Suomessa ei varmaa kukaa ees vaivautuis paikalle :D kivat partyt oli nämäkin ei siinä ja muksut sai kivat maalit naamaan :)

Btw soitin tänään meijän päivädiskossa tytylle Robinia ja se haluu kuunnella sitä huomennaki koska "I LOVED it!!!"

Australian ja Suomen väliset erot osa 2

Ajattelinpas tällä kertaa kirjottaa eroja, joita oon huomannu aussikodeissa verrattuna suomivastaaviin. Mun havainnothan siis perustuu vaan mun hostperheen sekä niitten tuttavien ja parin au pair-tutun koteihin, joten ei nää välttämättä kaikkien kohdalla päde :)

Ensinnäkin tosi monella on kakskerroksinen koti. Ja siinä missä Suomessa alakerta on se, missä esim. vieraita kestitään niin täällä se usein on yläkerta. Näihin siis usein tullaan sisälle etuovesta yläkertaan ja sit talon takaosassa onki parveke. Alakerrasta pääsee sit terassin kautta ulos. Ehkäpä Suomessa tällanen ratkasu ei toimis ihan vaan jo siitä syystä et siellä on niin paljon tasasempaa.

Jos jollekulle on jääny epäselväks niin Ausseissa tosiaan on hiukan lämpösempi ku Suomessa. Siinä missä meillä taloissa on kaikenmaan takat ja huikeet lämmityssysteemit niin näillä satsataan tuuletuksiin. Ei tarvi siis sisällä hikoilla ees kesällä, jollon asteet kipuaa sinne 40°C. Meillä esim on joka huoneessa tuulettimet tai semmonen tuuletinpömpeli. No lämmitykset näillä ei sit ookaan ihan niin hyvin hallussa ja talvikuukausina näissä kämpissä on oikeesti kylmä...

Ööjoo en saa nyt tukittua tekstiä noitten kuvien väliin, joten tällä mennään. Näillä on tollee hassusti niinkö kaks ulko-ovea, kuten ylimmässä kuvassa näkyy. Ulompi on tommonen "verkko-ovi" ja sisempi ihan kunnollinen. Molemmat saa lukkoon avaimella ja ton verkkohommelin saa myös sisäpuolelta lukkoon tolla klipsulla, mikä näkyy tokassa kuvassa. Sain vasta joku viikko sitte tietää et jos ton lukitsee ulkopuolelta avaimella niin tota klipsua ei saa väännettyä vaan tarvii käyttää avainta ja siks sisäpuolellaki on avaimenreikä. Toi on kyllä siitä kätsy et ku itekin pidän ovea lukittuna päivät, kun saatetaan olla vaikka alakerrassa leikkimässä niin silti pääsee raikas ilma sisään, jos pitää vaan ton verkkohommelin kiinni :)

Alimmaisessa kuvassa näkyy sisäovien kahvat. Niitä siis pyöräytetään sillee jänskästi niin ne aukee. Ja nuokin saa usein lukittua avaimella. Tossa kuvassa näkyyki avaimenreikä, mut esim. Vessoissa tossa keskellä on semmonen pieni klipsu ja kun ovi halutaan lukita niin se käännetään pystyasennosta vaakaan.

Lisäks täällä ovissa on semmonen ovistopperisysteemi aika usein, millä sen saa pysymään auki

Ikkunoissa en juurikaan oo säleverhoja nähny, mut pimennysverhoja kyllä. Ja täällä osa ikkunoista on semmosia hassuja puikuloita, kuten kuva alla osoittaa :)

Adapterille on tarvetta, kun tänne matkustaa (btw musta oli kamalan hankala koittaa löytää mistään normimarketeista aussiadapteria, mut helsinkivantaalla on niitä kyllä eli ingen panik, kantsii jättää sen osto viime tippaan ;) ), sillä pistorasiat on erilaisia. Lisäksi täällä ei riitä et lykää johdon seinään vaan pistorasia napsautetaan erikseen vielä päälle. Kamalan kätevää ainaki mun mielestä! Ei tarvi olla koko ajan kiskomassa johtoja irti vaikka ei haluiskaan et laitteissa kulkee virta.

Tiskialtaatkin mun kokeman mukaan vähän eroaa suomalaisista ja jostain syystä vessoissa on usein kaks pesuallasta vierekkäin...

Näitten lisäks asiat pestään sienellä, ei harjalla. Lakanoita ei ainakaan mun perheessä vaihdeta ikinä. Tai siiiiis aamulla heitetään lakanat pesukoneeseen, jos ne on likaset ja illalla laitetaan samat puhtaana ja kuivana takas. Oikeestaan aika kätsyäki mun mielestä :D nää myös käyttää slowcookeria, mikä on ehkä paras ikinä. Haluun semmosen!

Perjantai-iltana satuin kuulemaan sivusta aika suloisen keskustelun. Mun hostvanhemmat oli siis menossa lauantaina juhliin ja W 5v oli vähän harmissaan, kun ei päässyt mukaan. Äiti ja G 3v sitten lohdutti poikaa, kun se itki hampaita pestessä:

W: But I want someone to stay home with us!
Hm: Tiia is staying here with you
G: And you like Tiia!
Hm: Thats true
G: Tiia is good and she loves us
Hm: Yes and shes like a big sister for you
G: YES! .........But shes got her own mommy and daddy

Tästä homma jatkuki siihen et tyty halus mun opettavan sille mun vanhempien nimet haha :D